En enää pelkää pimeää

Vihdoin on oikea hetki kirjoittaa. Juuri nyt tää järkyttävä kurkkukipukaan ei voi pilata tätä hetkeä kun  musiikista tulvivat sanat menee mun tajuntaan ja avoimesta ovesta virtaa raikasta kesäyön ilmaa. 

Mun elämä on ollut aika samanlaista, tai no oikeastaan parempaa kuin pitkiin aikoihin. 

En mä halua valehdella siitä että mulla on just nyt tosi hyvä olla. 

Mulla on maailman ihanin työpaikka jossa mun ympärillä on kannustavia ja hauskoja ihmisiä. 

Mun päivät on aika samanlaisia mutta mä nautin siitä. Mä rakastan nukkua aamulla pitkään ja pyöräillä töihin. Mä nautin näistä lämpimistä päivistä ja myöskin niistä rankkasateista. 

Paikkaan jonne mä menin vuodenvaihteessa enemmän rikki kuin ikinä, kun mä tunsin että mä olen epäonnistunut kaikessa, kun mä tunsin että kukaan ei enää välitä musta, ne sanoi siellä mulle että ''sulla on nyt kaikki hyvin''. 

Mä en ole koskaan hymyillyt niin paljon. 

No nyt mä sen kekkasin Mä taidan olla pikkasen sekasin Katsoin maailmaa ja näin mä sen kelasin Taidan olla väärin päin Tai sit koko maailman väärin näin Ja mä päätin näin, et vihani käärin näin Kaikki korttini pelasin Salaisuuteni suurimmat paljastin Ja ne voimaksi valjastin, varokaa valheenpaljastint Alasti kelluen lumpeenlehdel Laulain työtäni tehden Ei purista vyötäni Eikä häiritse liskot mun yötäni Sitä voi valjastaa voimansa, jos uskoo siihen voivansa Ei sil oo välii mist oon tullu Vaan sil et millanen mä oon Ja oonko valmiina mä oon Ei sil oo välii et oon hullu Oo, oo, oo Oo, oo, oo Oo, oo, oo O-oon hullu O-oon hullu Mä o-oon hullu Mä o-oon hullu O-oon hullu Oon tienny sen mitä en tiedä Oon nähny henkiä Oon kulkenu paljaat varpaat kenkinä Minä itse itseni renkinä Oon esiintyny Jeesuksena Levittäny ilosanomaa Mul on aina paljon sanottavaa Mut neki on vaan sanoja Oon avoin mielen säästäni Avoimesti sekasin päästäni Siks kai oon niin huoleton Tiedän olevani kuolematon

Mun elämässä on ollut paljon juhlaa mun parhaiden ystävien kanssa.

Mä olen käynyt vanhalla yläasteella itkemässä onnesta ja haikeudesta ja valvonut aamun pikkutunneille.

Tää kesä on vaan jotain ihan ihmeellistä. Mä olen päättänyt tehdä tästä kesästä elämäni parhaimman. Mä aion nauttia mun töistä ja vapaista, olla ystävien kanssa, valvoa kokonaisen vuorokauden, katsoa kun aurinko nousee ja laskee ja taas nousee, tanssien aamuun, mä aion rakastua, ihastua ja vihastua, mä haluan tuntea kaikki maailman tunteet tänä kesänä.

Yhtenä yönä itkin viimeisen itkuni entiselle. Se tuntui hyvälle. Mä huusin koko kaupungille kuinka paljon mä vihaan mutta miksi mä kaipaan? Mä päätin että nyt mä en yritä enää vaan mä annan elämän kuljettaa, mua on rikottu tarpeeksi. Mulle on sanottu liian monta kertaa pahasti, mun kanssa on haluttu liian monta kertaa vain leikkiä. Mä annoin sen tulla, mä päästin toisen ihmisen mun lähelleni, ihmisen jota olin aikaisemmin katsellut vain kaukaa mutta kuitenkin läheltä. Tänä aamuna mä heräsin onnellisempana kuin koskaan. Mä hymyilin enkä mä voinut lopettaa sitä, mä hymyilen vieläkin. On kuitenkin hyvä olla vain ystävä. Musta tuntuu että vaikka mä kuinka olisin niin sanotusti vihdoin terve ja valmis jatkamaan elämääni normaalisti en mä pystyisi tai olisi vielä kokonainen suhteeseen. Mä haluan että mä olen valmis sitä toista ihmistä varten kokonaan, ehjä. 

''Sinut kun tänään näin ensi kertaa

tuli aallot liekkimerta päin, ei sitä mihinkään pysty vertaamaan.

Sinä olet niin kaunis, että silmiini koskee niin. 

Sinuun minulla on kuume ja Celsius kääntyy Richteriin.

On oloni kevyt kuin perhosen.

Kun sinut näin

näin kirkkaan valon ja nyt tahdon lentää sitä päin, lentää sinua päin. 

Eikä kuumempaa kuin sinun sylis ole liekkimeren aalloillakaan...''

Huoh, mä olen ihan sekaisin. Oon tosi väsynyt mutta musta tuntuu että multa tulee kohta muutama kyynel ihan  vaan sen takia koska mä olen iloinen. Mä olen ansainnut tän. Mä olen ansainnut sen että joku sanoo mulle aamulla että mä näytän kauniilta, halaa mua takaapäin ja juo mun kanssa pahaa kahvia aamu auringonpaisteessa. 

Mä olen ansainnut kaikki rakkaat ihmiset mun ympärillä. Mun kaikki ystävät jotka on jaksanu mennä mun kanssa tätä matkaa eteenpäin, enkä mä olisi tässä myöskään ilman mun perhettä. 

Mä oon elossa taas.