Elämäni parhaimpia sekunteja.

Vihdoin ehdin kirjoittelemaan. Nukuin tossa makoisat neljän tunnin iltaunet, saa nähdä milloin uni tulee seuraavan kerran, onneks mulla tosiaan on vaan niitä iltavuoroja niin ei tarvii aamulla tuskailla.

Laittelen tässä juuri musiikkia puhelimeen viikonlopun reissua varten. Lähdetään perjantaina parhaiden kanssa tosiaan vähän reissuun. Tarkoitus ois pysähtyä eka Lappeenrannassa ja mennä siitä Imatralle puistoilemaan joten HOI siellä liikkujat, haluan nähdä mahdollisimman montaa!!

Imatralta mennään Parikkalaan nukkumaan ja aamulla nokka kohti mökkiä kauas keskelle metsää. Tulee niin parasta. 

Eilen iltapäivällä kotiuduin varsin kummalliselta reissulta kun lauantai-iltana päätettiin ottaa suunnaksi Jyväskylä. 

Matkalla mulle tuli todella hyvä fiilis, jotenkin sellainen tosi onnellinen ja vapaa. Mä olen vapaa tekemään mitä mä haluan ja mulla on lupa olla onnellinen pienistä asioista. 

Mä en sinä hetkenä siinä auton etupenkillä istuessani tiennyt parempaa kuin se auringonlasku, hyvät kaverit, musiikki, kylmä juoma, maisemat ja kusitauot oudoissa paikoissa. 

Jyväskylä oli loistava. Oli hyvät bileet. Kiitos kaikille. Varsinkin sille ihanalle miehelle joka tanssitti mua koko illan, huh en edes muista millon oisin tanssinut noin paljon!

Kolme minuuttia sitten kääntyi Heinäkuu. Kummallista. Tää kuukausi on mennyt ihan supernopeasti. On ollut sopivan paljon töitä, oon saanut nukuttua hyvin, oon hölmöilly, nauttinu joka ikisestä hetkestä ja rentoutunut. Mä rakastan tätä kesää. Eron jälkeen mä päätin että teen tästä kesästä unohtumattoman ja sitä se on ainakin tähän mennessä ollut. Enkä usko että asia tulee muuttumaan kun tulossa on roadtrip, lahden öissä rakkausbändejä, rakuunarock, weekend festivalia ja Jurassic Rockia ja paljon muuta, mä toivon että tää kesä ei pääty koskaan. 

Kaikista unohtumattomin juttu on tulossa kuitenkin Syksyllä. Asia josta mä olen haaveillut jo vuosia... Mä ja mun parhaat naiset lähdetään Syksyllä viikoksi Bulgariaan, Sunny Beachille!!

OON AIVAN HELVETIN INNOISSANI.

Ei kaikki siltikään aina ole ruusuilla tanssimista vaikka onkin paljon kaikkea siistiä mitä odottaa ja mistä tulee hyvä ja innostunut fiilis. Yksinäisyyden tunne mikä tulee tosi usein on todella ... isoa. Joskus musta vaan tuntuu että mä olen täällä yksin nyt ja koko loppuelämäni. Enkä nyt tarkoita kokonaan yksin onhan mulla maailman ihanin perhe ja ystävät mutta mä vaan niin kaipaan jotain.

Tää on niin outo tilanne. Ihminen jonka oot tuntenu jo monta vuotta saa ihan uuden merkityksen sun elämässä. Oot viettäny sen vierellä vaan muutamia päiviä mutta koskaan, ikinä, milloinkaan kenenkään kanssa mulla ei ole ollut niin helppo olla. On turvallista, tunnen itseni hyväksi, jopa kauniiksi. 

Kaipaan niitä hetkiä aivan helvetin paljon. Joka ilta mietin että laittaisinko jotain viestiä, jos nyt en kuitenkaan laita etten vain ole liian tunkeileva. Mä mietin myös miksi kävi näin? Mikä mussa viehätti, onko vielä jotain, vai onko tämä kaikki ohi? Siis mitä helvettiä. 

Joku päivä mä aion pakata mun kamani, otan ensimmäisen junan johon ehdin ja matkustan hänen luo. Sanon suoraan mitä ajattelen, sanon kaiken. Mä voin jäädä sinne, tai mä voin lähteä sanomatta sanaakaan eikä me enää koskaan nähdä...

Taas aika ristiriitaista. Mutta vaikka onkin tälläistä ajattelen silti niitä hyviä asioita. Kyllä mä olen edelleen ihan hyvä yksinkin, voisin vaan olla niin paljon parempi toisen kanssa. 

Nyt yllätti uni. Kolme päivää olisi vielä töitä, sitten pakkaan laukun, otan rakkaat mukaan ja lähdetään seikkailemaan! :-) 

Hyvää yötä kaikille. Nauttikaa kesästä, ja elämästä.