Tarina tytöstä ja pojasta.

Eräänä kesäisenä yönä tyttö viettää iltaa ystäviensä kanssa kunnes yhtäkkiä hän kohtaa pojan. 

Siinä on jotain. Onko se vaan tajuttoman hyvä kroppa vai vähän salaperäinen, pahan pojan katse, tai se hymy.

Tyttö päättää rohkaistua ja pyytää yksin olevaa poikaa liittymään heidän seuraan uimarannalle.

Poika ja tyttö ovat molemmat humaltuneet illan aikana. Se ilta on täydellinen, on vielä lämmin vaikka on jo elokuu. On paljon ystäviä. 

Aamu alkaa sarastamaan ja nyt tyttö on enemmän humalassa kuin koskaan ennen. Pojalla on hyvä syy pitää tytöstä huolta. 

Aamulla he kävelevät käsikädessä tytön kotiin. He nukkuvat kauan, ei ole mihinkään kiire.

Iltapäivällä he heräävät toisiinsä käpertyneinä vaikka eivät juurikaan tunne toisiaan. 

Poika ottaa tyttöä kädestä ja tyttö hymyilee. Tyttö ei muista milloin viimeks olisi ollut näin hyvä herätä toisen vierestä. 

Jo siinä hetkessä molemmat tietävät, että tarina jatkuu.

Siitä hetkestä saakka poika on ollut tytön luona, vain muutamia päiviä lukuunottamatta.

Pian ensitapaamisen jälkeen poika alkoi paljastaa tytölle asioita itsestään, menneisyydestään. 

Tyttö kuitenkin uskoi että poika on muuttunut.

Asiat eivät kuitenkaan olleet aivan niinkuin hän oli sanonut, paljastui paljon valheita.

Alkoi tapahtumaan asioita, jotka koittivat murskata heidän suhteensa. 

Tuli läheisen sairaus, ystävän kuolema ja menneisyys alkoi sekoittaa soppaa.

Tyttö kuitenkin oli tukena. Joka päivä hän oli tukena vaikeissa hetkissä ja uskoi kaikki mitä poika hänelle sanoi.

Kaikki tuntui pienistä vastoinkäymisistä huolimatta täydelliseltä. 

Tyttö nautti siitä että hänellä oli joku koko ajan vierellä, hänen kotonaan oli taas joku, hänen ei tarvinnut olla yksin. 

Samalla tytön sisällä oli kuitenkin tunne siitä, että kaikki ei ole aivan niinkuin pitäisi olla. 

Alkoi tulla outoja sairaala reissuja, puhelin saattoi olla kiinni parikin päivää, tyttö oli huolesta sekaisin. Tyttö ei osannut enää olla yksin. 

Alkoi tulla yllättäviä ylitöitä, poika teki paljon töitä. 

Pojalla oli myös riitoja vanhempiensa kanssa.

Nyt tyttö on aivan sekaisin. Viimeiset viikot hän on vain miettinyt että mitä tekisi, mitä tapahtuu. 

Hän ei muista milloin olisi viimeksi viettänyt pojan kanssa aikaa kokonaista päivää.

Poika tulee illalla myöhään tytön luokse, yleensä he käyvät vain nukkumaan mutta viime öinä he ovat riidelleet paljon. Aamulla poika aina lähtee. Yleensä töihin mutta myös kaikkina vapaapäivinä kello on soimassa hyvin aikaisin ja hän lähtee. Ja tulee illalla myöhään takaisin.

Tyttö on koittanut selvittää miksi poika valehtelee hänelle. Vastaukseksi hän saa vain vihaisia sanoja tai hiljaisuuden. Hän ei ymmärrä miksi joku haluaa valehdella hänelle.

Viime päivinä tyttö ja poika ovat riidelleet paljon. Riidat päättyvät aina suudelmiin ja itkuun ja sanoihin '' mä en halua koskaan menettää sua '' 

He sanovat rakastavansa toisiaan. Mutta silti mikään ei mene koskaan niinkuin on suunniteltu. 

Kerta toisensa jälkeen tyttö joutuu pettymään. Taas hänelle luvattiin jotain mutta mitään ei kuitenkaan tapahdu.

Tyttö on pyytänyt poikaa viemään tavaransa pois hänen luotaan. Poika on vienytkin.

Silti jokin pieni palo tytön sydämessä ei vain haluaisi päästää irti vaikka tyttö tietää satuttavansa suhteessa vain itseään. 

Hänen edellinen suhteensa oli todellinen helvetti ja nyt tuntuu että se sama vain toistuu. 

Tyttö miettii päivät pitkät päänsä puhki missä poika menee ja kenen kanssa, miksi hän ei ole täällä vaikka hän lupasi että tänää vietetään koko päivä yhdessä?

Tyttö yrittää etsiä vikoja itsestään, vaikka hän on yrittänyt antaa suhteelle kaiken voitavan.

Hän on auttanut poikaa pahoina hetkinä. Hän on antanut anteeksi kaikki valheet, ärtymyksen, unettomat yöt ja katoamistemput. Hän on antanut anteeksi, kaiken.

Pojassa on vaan paljon kaikkea niin hyvää. Paljon hyviä sanoja, paljon lämpimiä halauksia, paljon hellyyttä, paljon hauskuutta, huumorintajua, rakkautta, herkkyyttä.

Paljon sellaista mitä tyttö ei ole kenessäkään muussa nähnyt, 

Mutta tyttö päättää nyt ajatella itseään.

Viime aikoina hän on tuntenut itsensä todella väsyneeksi. On mennyt monia päiviä vain sängyssä maaten, Tyttö tuntee paljon itseinhoa. Tyttö pelkää masennuksen hiipivänä.

Tyttö pelkää että on pian samanlaisessa tilanteessa kuin vuosi sitten taistellessaan entistä poikaystäväänsä vastaan. 

Hän ei halua kokea samaa uudelleen. 

Tämä tuntuu vain pahemmalta. Tyttö rakasti poikaa oikeasti, ja tietää että tunne oli molemminpuolinen, mutta miksi valheet, sitä ei ehkä kukaan koskaan saa tietää.

Tytöllä olisi vain yksi pieni toive. Hän haluaisi ettei kukaan enää satuttaisi häntä.

Miksi kaikki haluavat satuttaa, miksi tyttöä on satutettu niin monta kertaa?

Hän haluaa kaikille vain parasta...

KESÄ 2014

En tiedä miten olin niin onnellinen että sain maailman parhaimman kesätyöpaikan. Te kaikki ihmiset teitte mun kesästä ihan mahtavan!

Kaikki kesät täytyy aloittaa juhlimalla, onhan elämä yksi iso juhla. Tuo kesäinen yö oli yksi ihanimmista ikinä, miten koskaan saan sitä mielestäni, tarvitseeko mun edes?

Niin paljon aurinkoa vapaapäivinä, auringonlaskuja, ukkosta, sadetta, viileneviä öitä. Ovi auki nukkumista helteisinä päivinä ja öinä heräten linnunlauluun.

Mikä onkaan ihanampaa kun päättää keskellä yötä että enpäs haluakkaan nukkua, haluun elää tän hetken just nyt täysin eri tavalla ja juosta yöpaidassa pitkin rantaa..

 

Mikä voiskaan olla ihanampaa kun matkustaa monia kilometrejä tapaamaan niitä sulle kaikista rakkaimpia ihmisiä ja valvoa pitkälle yötä. Kun kitara soi ja ne ihmiset siinä sun ympärillä vaan on, ja tiiät että ne ei oo menossa minnekkään sun elämästä, ne on aina siinä jos sä vaan niin päätät ja sä tajuat kuinka paljon jokaista rakastat ja voisit vaan jäädä siihen hetkeen. 

Ne ei suunnitellut retket on parhaita. Kun yhtäkkiä vaan päättää että nyt me mennään. lähetään vaan, vitut kaikesta. Juhlitaan aamuun saakka kesää, murehditaan sitten jos tulee jotain murehdittavaa.

 

Monta kivaa kesäkaverii,
koluttu miljoona terassii,
ja kokeiltu hupina, montako fisua
kannattaa kumota yhdessä illassa.
Tulee pari hyvää ideaa:
nyt jos aamuun asti dokataan,
niin noin puoli seiskalta,
kun aukee stadikka,
me ollaan uimassa bokserit jalassa.
En muista teidän sukunimiä,
voiko silloin sanoa "ystävä"?
Sinä olet sellainen,
ole siinä lähellä, ota mua kädestä,
sinä ymmärrät minua.

Monta uutta kesäkaverii,
tällaista on ehkä olla nuori:
kerrankin unohtaa kaikki se vakava,
mitä on huomenna ja vittu ikinä.

Ajetaan autolla auringonpaisteeseen, juodaan kaljaa niin nopeesti kun pystytään, mennään vielä puskapissalle viime sekunteilla ja sen jälkeen juostaan eturiviin käsikädessä, älä katoa multa. Huudetaan niin paljon kuin ikinä vaan ääntä lähtee vaikka kurkku onkin tosi kipeä, välillä juostaan hakemaan lisää siideriä ja kohotetaan malja elämälle ja huudetaan samalla että mitä sitten jos elämässä kaiken menettää, onhan meil vapaus joka käteen jää, ja just se vapaus, se on parasta.

 Äiti älä pelkää kyllä pidän itsestä huolen, ja laulan pappadaduda pa duda dapa

 Isä olen täällä maailman toisella puolen, ja laulan pappadaduda pa duda dapa...

Kun elää niitä parhaita hetkiä siitä kesästä, tajuaa miten onnellinen on. Ymmärtää miten onnellinen on että on löytäyt elämäänsä jotain näin hienoa. Jotain josta voi olla todella ylpeä. Jotain joka antaa sulle voimaa. Sä olet vahva. Siinä vaiheessa kun sä odotat melkein kaksi päivää kylmässä, sateessa, välillä auringonkin paisteessa jotain sulle todella tärkeetä. Se on niin siistiä. Se on niin siistiä kun sulle sanotaan että kiva nähä suakin pitkästä aikaa keikalla, mitä sulle kuuluu. No mulle kuuluu hyvää ja mä rakastan teitä. 

Ne on niitä pieniä tuskan ja onnen sekaisia hetkiä kun saat nukuttua yöllä muutamia minuutteja kerrallaan, kun kannat painavaa reppua ja makuupussia pitkin helteisiä katuja ja sulla on jalat rakoilla. Vaikka siinä tilanteessa sitä kiroaa että miksi mä taas lähdin, ne hetket vaan haluais elää silti yhä uudestaan.

Mun kesä ei olisi ollut mitään ilman mun kavereita joiden kanssa kaikki ihmeelliset retket voi toteuttaa. Kun me kiharretaan hiuksia vielä siinä vaiheessa kun pitäisi jo lähteä. Anna mä lisään vielä vähän huulipunaa. Vedetään korkkarit jalkaan ja me tiedetään että kohta me nähdään meidän kaikkien supernainen. Sitä ennen me kuitenkin ajetaan mitä ihmeellisimpiä metsäpolkuja, pysähdytään pissalle keskelle metsää ja juodaan kaljaa sillalla ja rämmitään metsään istumaan ja miettimään miten siistiä tää on! Sen jälkeen me juostaan taas eturiviin huutamaan niiden rakkausbiisien sanoja, me kuunnellaan miten kauniita asioita siinä on, me nauretaan, me itketään ihan liikaa ja muistellaan miks meillekkin tehtiin sillon joskus niin paskasti, miks kaikki kaunis räjähti käsiin. 

Jokaisella tytöllä pitäisi olla yksi ihan ikioma Kaija Koo <3

 Nähdä surujen sillalta sain
Kaupungin katolla tähtiä tuhansittain
Yksi lähti ja laskeutui
Se lensi halki taivaan ja radaltaan harhautui
Sille esitin kysymyksen
Kuka keksi rakkauden

 Niin kauan mä odotin, laskin päiviä, laskin tunteja, laskin jopa minuutteja. Mun elämäni siistein viikonloppu oli siinä. Kun vaan ajattelen vieläkin, menee kylmät väreet. Kaikki ne tuhannet ihmiset, kaikki se fiilis, se hetki. Pystyi vaan unohtamaan kaiken, mä en jaksanut ajatella mitään, mä vaan halusin jäädä siihen. Mä tiesin että tää kesä oli nyt tässä, en tiedä miten jaksan odottaa seuraavaa. Mä olin onnistunut toteuttamaan just ne asiat mitä mä halusin. Mä pääsin just sinne minne mä halusin, mä vietin aikaa mun rakkaiden kanssa, mä vihastuin, ihastuin, olin sekasin, ja nautin joka ikisestä tunteesta. Mulla oli paraskesäikinä.

<3

Heräsin henkiin.

Selailin tuossa vähän tätä blogia taaksepäin ja huomasin että oon kesällä kirjoitellut erikoisen paljonkin, hassuja tuntemuksia. Mä ajattelin että mä kirjoitan vasta kun olen saanut uuden koneeni mutta nyt koulussa yksin istuessa tuli tunne että ehdin tässä nopeasti jotain tarinoida.

Mulla on tosiaan uusi koulu nyt alkanut täällä Lahdessa ja musta tuntuu että mä opinkin täällä jotain, oon täällä tosiaan tälläkin hetkellä opettajan kanssa ihan kahdestaan, eipähän ole ainakaan ylimääräisiä häiriötekijöitä. Tää koulu on vähän hassu paikka mutta oonkin täällä vaan tiistaisin ja joskus perjantaisin, muuten oon töissä. Mä oon nyt ollut vielä Lidlissä mutta jos työt siellä nyt päättyvät niinkuin se siltä pahasti vaikuttaa niin mä menen takaisin Lahden Kodin terraan työssäoppimaan, mä en halua. Mä en halua lähteä töistä, mä en voisi kuvitella itteäni missään muualla kuin tuolla, mulla on siellä niin hyvä olla. Musta on joka päivä kiva mennä töihin ja joka päivä sieltä voi hyvillä fiiliksillä lähteä pois. Mulla on maailman kivoimmat työkaverit ja ihania asiakkaita. Mä oon jo monena iltana itkenyt että mitä mä teen jos tuo oikeasti loppuu. Mitä mä teen just kun mä olen löytänyt sen ihan täydellisen paikan missä mä haluan olla, miksi mä en saa olla?

 

Mulla alkaa tänään jo viikonloppu ja mä pääsen kokonaiseksi viideksi päiväksi kotikotiin! Mulla on ollut aivan järjetön koti-ikävä jo pitkän aikaa ja onhan siitä tosiaan jo se parisen kuukautta kun mä siellä viimeksi olen käynyt, mutta nyt mä pääsen.

 

Kesäkin taitaa olla virallisesti loppunut kun tänään aamulla palelin jo takki päällä ja huivi kaulassa. Toisaalta myös kivaa kun saa kääriytyä jättikokoisiin villapaitoihin ja vetää maiharit jalkaan.

Mun kesä oli paras, paraskesäikinä.

Mutta siitä mä haluan kirjoittaa ihan erikseen.

 

Loppuviikon suunnitelmiin kuuluu tosiaan vaan viettää aikaa perheen ja kaikkien rakkaitten kanssa ja vaihtaa parin kuukauden kuulumiset. Leikkiä kummipojan ja serkkujen kanssa ja parantaa maailmaa parhaiden ystävien seurassa, ai että mä nautin!

Enkä muuten aio nyt loppuviikkoon stressata mistään, tapahtuu mitä tapahtuu.

Nyt mä koitan sinnitellä vielä parisen tuntia koulussa asiakaspalvelun teorian parissa hereillä ja sitten mä menen kotiin oikein pitkille päiväunille. '

 

Ja nyt aion myös herättää tän blogin takaisin eloon kun on alkanut vähän meno kesän jälkeen rauhoittumaan. On jo aikaa iltaisin istahataa teekuppi kädessä kynttilän valoon kirjoittelemaan kunhan nyt vaan saisin sen uuden koneen, entinen tosiaan jo aivan palasina. Mutta eiköhän sekin asia saada järjestymään.

 

Ihanaa tiistai päivän jatkoa muruset!

 



Kaikki muistot tulee takaisin, mutta hän ei koskaan.

Tuijotan näitä seiniä ja muistelen niitä pieniä muistoja täällä, sun kanssa. 

En ikinä koskaan halua unohtaa mitään. 

Muistan ne onnenkyyneleet kun katselin sua kun nukuit. Ajattelin että tossa se nyt on, mun mies.

Muistan kun piirtelin sun selkään sydämiä ja kirjoittelin hassuja juttuja etkä koskaan arvannut niitä oikein. 

Oon tuntenut sut jo monta vuotta mutta en koskaan ollut nähnyt sua noin, näin sut ihan eri tavalla kuin ketään muuta.

Muistan kuinka ei jaksettu nousta sängystä koko päivänä koska siinä oli vaan niin hyvä olla. 

Muistan kun katottiin piirrettyjä ja nukahdin sun syliin. Muistan kun keitit mulle aamukahvia ja tulit mun seuraks keskellä yötä tupakalle.

Muistan kun kerrottiin toisillemme paskoja läppiä ja naurettiin kuinka tyhmiä ollaan. Nauroit mun huonoimmille vitseille etkä ollut koskaan kuullut mitään yhtä hauskaa. 

Muistan kun sanoit mulle etten saa tehdä nyt mitään turhaa ettei meidän yhteinen aika mee hukkaan.

Muistan kun laskettiin minuutteja sun bussin lähtemiseen ja viivytettiin lähtöä viimeiseen minuuttiin saakka. 

Muistan kun laitettiin ihan liikaa vaatteita päälle lähtiessämme mutta ulkona olikin kesä. Aurinko paistoi ja linnut lauloi ja mä halusin tarttua sua kiinni kädestä.

Bussipysäkillä naurettiin tyhmän kuuloisille linnuille ja koitin vältellä katsettas koska mulla oli sua jo nyt ihan kamala ikävä. 

Kun sun bussi tuli otit musta kiinni ja suutelit, sitten sä lähdit. Etkä sä enää koskaan ehkä tulekkaan takaisin. 

''Ei tämä riitä, ei se tähän jää. Sun seuraavaan elämään aion myös löytää. 

En siitä suostuisi häviämään, aion löytää tieni sun uuteen elämään''

Siitä lähtien mä olen leijunut kuin pilvissä. Mä olen kertonut mun kavereille kuinka mä vihdoin tunnen että mä uskaltaisin ihastua tai antaa itsestäni jotain enemmän. Mä olisin valmis sitoutumaan tuohon ihmiseen. 

Mä yritin olla sulle vähän vaikeasti tavoiteltava kunnes se olin taas mä joka aloitin keskustelut. Ajattelin että ehkä sulla vaan on kiire. En mä olisi uskonut että olet jo mennyt elämässä eteenpäin. Et tahtonutkaan jäädä siihen tunteeseen. 

Äsken sä sanoit mulle että mulla on helpompaa ilman sua. Että ei mun tarvitse katsoa kun sä et tiedä mitä haluat. Luuletko sä että mä tiedän? Luuletko sä että jokainen ihminen olisi aina varma siitä mitä haluaa? 

Sä sanoit että mun kanssa on helppo ja hyvä olla ja että sä tykkäät musta todella. Mutta silti sulla on tilanne jonkun toisen ihmisen kanssa. Joku josta et ole kertonut mitään. Miks sä et sanonut? Miks sä annoit mun toivoa näin kauan tulevaisuutta sun kanssa? 

Sitten sä soitit ja kysyit oonko sulle vihanen? En mä voi olla vihanen, en mä osaa olla sulle vihanen. Mä tykkään susta niin vitusti etten mä vaan voi. Mä sanoin että mulla on kaikki hyvin. Sitten mä suljin puhelimen..

Mitä muuta me tarvitaan jos meillä on hyvä olla toistemme kanssa. Ei tarvii ''turhia kikkailla'' niinkuin sanoit silloin. Tässä mä oisin ollut. Oisin ollut valmis antamaan sulle ihan kaikkeni, vihdoin. 

Nyt tästä itkusta ei tule loppua ja odotan vaan että heräät, avaat silmäs ja luet viestin jonka laitoin sulle. Kirjoitin sulle että oon valmis oottamaan vaikka maailman loppuun saakka, kunhan saan vaan olla sun kanssa. 

'' Kun sekoittuu varjot valoihin ja vain mennyt jää.

Miksi kaikki kaunis käsiin räjähtää?''

Koti, siellä missä sun sydän on.

Oon jo ihan nukkumis fiiliksissä mutta halusin tulla kirjoittamaan. On niin ristiriitaisia tunteita taas kaikesta. 

Tulin tossa illalla kotonta kotiin. En ois ollenkaan halunnu lähteä, oli jotenkin sellanen olo et voi kun vois vaan jäädä. Itketti ja suretti ja kaikkea. 

Varsinkin kun nyt mulla oli tää viikonloppu vapaa, huomenna meen töihin ja sitten mulla on taas kolme päivää vapaata niin .. siinä ois ollu mahollisuus jäädä pidemmäks aikaan mut tietenki kiltisti tulin tänne että pääsen nyt sit tekee ton yhen vuoron tästä pois. Ja mitä mä sitten teen seuraavat kolme päivää täällä? Voi olla että makaan yksin rannalla jos on tälläset säät. Ihanaa kun kesä tuli vihdoin takas! Että mä olin odottanut näitä tosin tänään mulla meni ihan vähän hermot tuohon helteeseen kun raahasin kamojani junasta bussiin ja bussista kotiin ja koska luulin että tuun autolla takas päin reissusta niin otin vielä just sen universumin paskimman kassin matkaan.

Perjantaina illalla tosiaan tuli käytyä siellä Imatralla. Oli niin ihana nähdä kaikki rakkaat, inhottaa kun ei nää useammin ni tää ikävä kasvaa aina ihan järjettömyksiin :-( 

Meillähän oli tarkoitus retkeillä imatran kautta parikkalaan ja tänään takas. Mutta koska asiaa oli sunniteltu niin kaikki meni vituiks (tän takia mä en halua suunnitella mitään, odottaa monia päiviä jotain tapahtuvaksi ja valvoa edeltävää yötä että voi oispa jo päivä niin päästäis lähtemään reissuun!) VITTU!

Imatralla mulle tuli jo paska fiilis yhessä vaiheessa ja en voinu enää pidätellä kyyneliä ku kattelin niitä ihmisiä siinä ja tajusin et ne oikeesti tykkää minust tosi paljon eikä haluais et lähtisin minnekkään ja kuinka se ikävä tulee jo ennenku on ees lähtenyt yhtään minnekkään! Hullua. Onneksi Imatra kutsuu vajaa parin viikon päästä uudestaan.

Lauantaina iltapäivällä mä vaan syytin itseäni että mitä mä tein väärin kunnes mun maailman paras äiti sai mut tajuamaan asioita eri tavalla. Muutaman hetken itkeskeltyäni (oikeesti se kesti varmaan kolme tuntia) niin etten saanut enää henkeä, pesin naamani jääkylmällä vedellä ja pyysin äitiä viemään mut maailman rakkaimman naisen ja pikkusen poikavauvelin luokse. Kuinka mä olinkaan kaivannut, miten paljon mä olinkaan odottanut että mä pääsen puhumaan asioista sen oikeen kanssa. Mie en oikeesti tietäis oisinko mie tässä ilman tuota muijaa. *Niisk*

Kotiin kun pääsin aloin surkeilla taas vähän lisää pilalle mennyttä viikonloppua kunnes mun puhelimeen alkoi sadella ihanan kannustavia viestejä ihanilta ihmisiltä.

Me tehtiin äitin kanssa hyvää ruokaa, puhuttiin, juotiin olutta ja sit ihana ystäväkin vielä liittyi messiin. 

Loppuilta menikin lapsuudenkavereihin ja muihin törmäillessä täpötäydessä paikallisessa menopöntössä ja mä ymmärsin että kaikki on ihan hyvin. Mulla on nää ihmiset tässä, mun on hyvä olla, eikä kukaan oo lähössä minnekkään. 

Aamulla herätessäni mä katsoin peiliin ja hymyilin.

Mutta joo, se siitä. Mä yritän unohtaa koko viikonlopun, siis osittain, en mä kaikkea halua unohtaa enkä varmasti koskaan tule unohtamaankaan ... 

Torstaina olis ne Lahden yöt. Lauantaina Jukka Pojan keikkaa. Tällä hetkellä mulla on sellanen olo että mä en halua kumpaankaan mutta noiden päivien lähestyessä mieli varmaan muuttuu. Mulla on sellanen olo nyt että mä haluaisin vaan istua jossain puun alla juomassa litroittain jääteetä ja kuuntelemassa hyvää musiikkia. Mulla on rauhallinen mutta samalla helvetin agressiivinen olo, ymmärtääks kukaan? 

Mulla on televisiokin päällä ensimmäistä kertaa pariin viikkoon koska mä en vaan katso sitä. Siellä ei ole mulle mitään. Tänään mä katsoin Haloo Helsingin ruisrockin keikkaa viikonlopulta kakkoselta ja liikutuin. Se oli niin siistin kuullosta ja näköstä, mulla meni kylmät väreet läpi kehon. Mä en tykkää kuunnella Haloo Helsinkiä oikeastaan mutta toimii livenä. 

Noniin nyt mulla ei ole enää mitään järkevää sanottavaa, ei ketään oikeasti kiinnosta jotkut televisio jutut. Huoh.

Nyt mä ajattelin oikeasti ajatella. Laittaa asioita tärkeysjärjestykseen, miettiä ketä mä arvostan oikeasti ja ketä en, kuka välittää musta aidosti kuka ei, mitä mun pitäis nyt tehdä ja mitä jättää tekemättä. Näistä ajatuksista on jo ihan hyvä lähteä. 

Mä voisin tehdä pitkästä aikaa listoja asioista, kaikista maailman asioista. 

Aivonystyröitä kutkuttavat yöt kaikille.

Elämäni parhaimpia sekunteja.

Vihdoin ehdin kirjoittelemaan. Nukuin tossa makoisat neljän tunnin iltaunet, saa nähdä milloin uni tulee seuraavan kerran, onneks mulla tosiaan on vaan niitä iltavuoroja niin ei tarvii aamulla tuskailla.

Laittelen tässä juuri musiikkia puhelimeen viikonlopun reissua varten. Lähdetään perjantaina parhaiden kanssa tosiaan vähän reissuun. Tarkoitus ois pysähtyä eka Lappeenrannassa ja mennä siitä Imatralle puistoilemaan joten HOI siellä liikkujat, haluan nähdä mahdollisimman montaa!!

Imatralta mennään Parikkalaan nukkumaan ja aamulla nokka kohti mökkiä kauas keskelle metsää. Tulee niin parasta. 

Eilen iltapäivällä kotiuduin varsin kummalliselta reissulta kun lauantai-iltana päätettiin ottaa suunnaksi Jyväskylä. 

Matkalla mulle tuli todella hyvä fiilis, jotenkin sellainen tosi onnellinen ja vapaa. Mä olen vapaa tekemään mitä mä haluan ja mulla on lupa olla onnellinen pienistä asioista. 

Mä en sinä hetkenä siinä auton etupenkillä istuessani tiennyt parempaa kuin se auringonlasku, hyvät kaverit, musiikki, kylmä juoma, maisemat ja kusitauot oudoissa paikoissa. 

Jyväskylä oli loistava. Oli hyvät bileet. Kiitos kaikille. Varsinkin sille ihanalle miehelle joka tanssitti mua koko illan, huh en edes muista millon oisin tanssinut noin paljon!

Kolme minuuttia sitten kääntyi Heinäkuu. Kummallista. Tää kuukausi on mennyt ihan supernopeasti. On ollut sopivan paljon töitä, oon saanut nukuttua hyvin, oon hölmöilly, nauttinu joka ikisestä hetkestä ja rentoutunut. Mä rakastan tätä kesää. Eron jälkeen mä päätin että teen tästä kesästä unohtumattoman ja sitä se on ainakin tähän mennessä ollut. Enkä usko että asia tulee muuttumaan kun tulossa on roadtrip, lahden öissä rakkausbändejä, rakuunarock, weekend festivalia ja Jurassic Rockia ja paljon muuta, mä toivon että tää kesä ei pääty koskaan. 

Kaikista unohtumattomin juttu on tulossa kuitenkin Syksyllä. Asia josta mä olen haaveillut jo vuosia... Mä ja mun parhaat naiset lähdetään Syksyllä viikoksi Bulgariaan, Sunny Beachille!!

OON AIVAN HELVETIN INNOISSANI.

Ei kaikki siltikään aina ole ruusuilla tanssimista vaikka onkin paljon kaikkea siistiä mitä odottaa ja mistä tulee hyvä ja innostunut fiilis. Yksinäisyyden tunne mikä tulee tosi usein on todella ... isoa. Joskus musta vaan tuntuu että mä olen täällä yksin nyt ja koko loppuelämäni. Enkä nyt tarkoita kokonaan yksin onhan mulla maailman ihanin perhe ja ystävät mutta mä vaan niin kaipaan jotain.

Tää on niin outo tilanne. Ihminen jonka oot tuntenu jo monta vuotta saa ihan uuden merkityksen sun elämässä. Oot viettäny sen vierellä vaan muutamia päiviä mutta koskaan, ikinä, milloinkaan kenenkään kanssa mulla ei ole ollut niin helppo olla. On turvallista, tunnen itseni hyväksi, jopa kauniiksi. 

Kaipaan niitä hetkiä aivan helvetin paljon. Joka ilta mietin että laittaisinko jotain viestiä, jos nyt en kuitenkaan laita etten vain ole liian tunkeileva. Mä mietin myös miksi kävi näin? Mikä mussa viehätti, onko vielä jotain, vai onko tämä kaikki ohi? Siis mitä helvettiä. 

Joku päivä mä aion pakata mun kamani, otan ensimmäisen junan johon ehdin ja matkustan hänen luo. Sanon suoraan mitä ajattelen, sanon kaiken. Mä voin jäädä sinne, tai mä voin lähteä sanomatta sanaakaan eikä me enää koskaan nähdä...

Taas aika ristiriitaista. Mutta vaikka onkin tälläistä ajattelen silti niitä hyviä asioita. Kyllä mä olen edelleen ihan hyvä yksinkin, voisin vaan olla niin paljon parempi toisen kanssa. 

Nyt yllätti uni. Kolme päivää olisi vielä töitä, sitten pakkaan laukun, otan rakkaat mukaan ja lähdetään seikkailemaan! :-) 

Hyvää yötä kaikille. Nauttikaa kesästä, ja elämästä.