Antaisin itkun tulla, mut kivitalo rakentaa täytyy nyt tomulla.

Siellä se on mun sisällä, jokin pienen pieni mörkö joka vie multa kaikki voimat.

Mulla on kaikki hyvin. Mulla on oma koti, jossa mä saan elää just niinku mä haluan. Mulla on työpaikka, mulla on maailman parhaimmat kaverit, maailman rakastavin ja huolehtivaisin perhe, mulla on vapaus toteuttaa itseäni miten haluan ja elää niinkun tahdon. 

Silti mulla ei ole voimia mihinkään. Mä voisin nukkua kaikki päivät. Mua väsyttää koko ajan. En saa itsestäni irti mitään. Hoen niitä samoja lauseita päässäni että, '' voisin laittaa jotain ruokaa '' , '' voisin siivota '' , '' voisin mennä lenkille tai salille. '' Mitä mä teen? Mä nukun. Voisinkohan mä vaan nukkua ikuisesti?

Kaikki vaan hokee mulle että ota uusi asenne elämään ja sitä ja tätä. Tottakai mä yritän, koko ajan. Joku siinä vaan on että se ei onnistu.

En mä tiedä mikä mun elämästä puuttuu. Mitä mä haluaisin? 

Mä haluaisin jonkun ihmisen joka vetäis mut pois näistä pohjamudista ja harhailusta paikasta toiseen. Mä tarviin pelastajan. 

Taas nää kyyneleet valuu pitkin mun poskia. Mä olen onnellinen, mulla on kaikki, mulla on koko maailma, miksi mä itken?

Joka ilta mä lupaan itselleni että aamulla mä alotan kaiken taas alusta. Mä olen yrittänyt niin jo monta kuukautta ja mä olen edelleen siinä samassa helvetin alotuspisteessä. 

'' Tänään on kaikki hyvin minä tiedän, sä tulit käymään vaan. On silti mulla, takiasi aina, sydän vähän kallellaan. Sydän vähän kallellaan. '' 

Kaija Koon uusi levy soi jo toista päivää putkeen. Mä olen rakastunut. 

Mä mietin minne yksi ihminen on kadonnut mun ajatuksista. Se joka sai mut vielä muutama viikko sitten sekoamaan. Mä päätin unohtaa kaikki tuollaiset, mua vaan revitään joka paikkaan eikä kukaan oikeasti halua musta mitään. Kaikki haluaa musta vaan jonkin pienen osan ja sitten ne heittää mut menemään. Mä en aio olla kenenkään hätävara. Ei mun ole pakko satuttaa itseäni tahallaan. Etsin sen oikean, mä tiedän että se on tuolla jossain ja mä tiedän että se on yhtä hukassa kun mä tällä hetkellä. Se ei oikein tiedä mitä se elämältään haluaisi, mutta sekin etsii jotain aitoa. Mä tiedän että se etsii mua, se ei ole vaan vielä löytänyt.

Viikonlopuksi on luvattu aurinkoa. Sitä mä odotan. Mä aion mennä ulos, jonnekkin puistoon, lämpimään. 

Mä voin niin hyvin kun mulla on ihmisiä ympärillä, niitä mä nyt tarvitsen.

Huomenna mä aion herätä aikaisin, niin että mä voin kävellä hitaasti pysäkille aamulla ja hengittää raitista ilmaa. Tää kaupunki tuoksuu ihanalle sateen jälkeen. Mä aion kuunnella lisää Kaija Koota ja antaa näiden ihanien sanojen tulvia mun korviin. Mä olen kuunnellut viime päivinä myös paljon todella vanhaa Stam1naa. 

Huomenna mä en pukeudu mustaan.