On vain yksi elämä.

Perjantaina koulun jälkeen lähdin kohti parasta päivää ikinä. Pakkasin kamani ja suunnistin Lahdesta Lappeenrantaan!

Junassa mä törmäsin Stam1nan Pexiin. Kouvolasta meidän kanssa samaan vaunuun liittyi myös ''Kalmankansa Crewtä''.

 

Levykauppa Äx sessiot meni taas nopeesti höpötelles ja sain kuulla niit samoi vitsei '' suomen pisimmäst naisesta '' ja '' heinolan tytöstä '' Heh, pöljät. Olin Kaikan kanssa ulkona röökillä kun Kake tulee ulos mun puhelin kädessä, mies pelasti mun elämän, ku en osaa näköjään olla unohtelematta mun tavaroita.

Musta se on hieno tunne että ne muistaa mut ja esimerkiksi Pexi moikkas mua junassa enneku ees tajusin sitä. En oo ees nähnyt niin monta kertaa vielä niitä mutta ilmeisesti oon jääny aika hyvin mieleen. 

Mä olin tehnyt kuvakollaasitaulun johon mä pyysin nimmarit. Se oli kuulemma niin hieno että sen täytyi päästä instagramiin.

Mä en edes käyttänyt ton tekemiseen paljoa aikaa ja musta on todella hienoa että ne arvostaa noinkin paljon jotain pahvinpalasta.

Iltaan oli vielä aikaa ja se meni rattoisasti hyvien ystävien seurassa ja nauttiessa muutama jännitystä lievittävä. 

Mulla oli todella suuret odotukset keikkapaikan suhteen ja se olikin upea! Tosi intiimi, lämmin ja läheinen tunnelma. Eturivissä oli jo +50C ennenku keikka oli ees alkanut.

Pexi oli keksinyt jonkun ihme moikkauksen mulle kun se tuli lavalle, saatoin naurahtaa.

 Keikka alkoi rautasorkalla niinku mä osasin jo odottaakin. Mulla oli pieni kutina siitä että saattaa tulla vanhoja hittejä, koska oltiinhan kuitenkin Lappeenrannassa. Kalmankansa oli positiivinen yllätys. Hammasratas ja Merestä Maalle, en ees muista millon oisin viimeks kuullut noi kaks biisiä setissä mutta sieltä ne tuli! Muuten sieltä tulikin ne biisit uudelta levyltä mitä vähän odottelinkin. Musta on hienoa että Viisi Laukausta Päähän on pysyny setissä koska se toimii niin helvetin hyvin. SaiPa!

SLK oli hieno ja koskettava lopetus tuolle hikiselle ja rakkauden täyteiselle illalle. 

Varmaan viimeks Joensuun Kerubissa ollu keikalla todellakin noin lähellä että välillä mun pää osu Hyrden polveen ja kerran se potkas mua vahingossa päähän ja niiden moshatessa vesi ja hiki roiskui mun naamalle. 

 

Keikan jälkeen mun oli pakko käydä näyttämässä mun tatuointia niille. Pexi kattoi mua lohduttavasti ja sanoi että '' Riikka, sie voit korjauttaa sen '' Aivan! Mutta ne oli kovin otettuja siitä että mä olen ottanut sellaisen. Mä en oo koskaan aikasemmin halannut noita koska oon ajatellut että mitä nekin sitä kelais. Nyt mä kysyin rohkeasti voisinko mä saada haleja ja mä sain kaikilta pitkät ja kunnon halaukset! Kake kysy pärjäänks mie nyt seuraavaan kertaan ja Emil oli huolissaan minne mä meen yöksi. Hih, ihme hippejä.

Joidenkin mielestä, ketkä ei itse fanita mitään tai harrasta mitään tällästä musiikkiin liittyvää ei ehkä aina ihan ymmärrä mun hehkutusta. Mun läheisimmät kaverit ja perhe tietää, ainakin toivottavasti, miten tärkeä juttu Stam1na mulle on. Kun se ei ole ainoastaa yksi bändi vaan osasta niistä on tullu vähän niinku mun kavereita. Se on mulle tosi iso juttu että ne moikkaa ja tulee juttelemaan mulle keikkojen ulkopuolellakin ja että meillä on jo vähän sellasia ''omiajuttuja''. Mä tapasin lauantaina tyttöjä jotka on kiertänyt yli sata keikkaa. Hetken aikaa mulle tuli huonompi fiilis vaikka oon itsekkin käynyt jo tosi monta. Mutta keikan aikana mä ymmärsin että ei niitä kiinnosta kuinka monta keikkaa sä olet käynyt, pääasia että sä olet nyt siinä ja elät täysillä hetkessä. Mä rakastan niitä irvistyksiä ja katsekontakteja keikan aikana, ei siihen vaadita sitä että sä olet kiertänyt puoli suomea. Vielä joku päivä mäkin voin sanoa että tää on mun 200 keikka. 

Musiikki on ollut mulle ihan lapsesta saakka tosi iso osa elämää mutta en mä tiennyt että mä saisin jostain bändistä tälläsen elämänilon. Mä arvostan ihan jokaista noista ihan mielettömästi, he on ihan mahtavia tyyppejä!! 

Jokaisesta keikasta saa niin paljon energiaa vaikka tosi nopeasti niiden jälkeen tuleekin kauheen ikävä olo ja alkaa laskemaan päiviä vaan seuraavaan. Muiden mielestä tollanen touhu on varmaan ihan silkkaa rahantuhlausta ja '' mitä järkee käydä noin monella keikalla kun ne on kuitenkin kaikki samanalaisia '' Ihan jokainen kerta on ollut erilainen ja omalla tavallaan ja eritavoilla koskettava. 

Nyt mä menen ihan sanattomaksi enkä oikein keksi enää mitään sanottavaa. Mutta mä rakastan noita ukkeleita ihan järjettömän paljon ja toi musiikki on mun voimavara ja oon vahvempi ihminen kun mulla on tollainen asia mun elämässä. 

Oon ollu nyt perjantain jälkeen ihan rikki kirjaimellisesti. Mä onnistuin paskomaan mun niskan totaalisesti ja se on nyt alkanut säteilemään myös selkään se kipu. Nyrjäytin myös oikeen jalan nilkkani tosi pahasti ennen keikkaa juostessa vessaan. Muuten oli sillein tosi rauhallista, kukaan ei hakannut tai puskenut väkisin päälle että ei sattunut muuta. 

 

Nyt mä olen kotona Parikkalassa ja huomenna aamulla lähden aikasin Lahteen että ehin viimeistään kymmeneks kouluun.